Juuri, kun pääsin kirjoittamasta, että blogin takia on pakko laihtua, kun ei halua kirjoittaa vastakkaisesta trendistä, niin paino on kääntynyt nousuun. En tiedä, missä on vika. Olen karpannut tiukasti ja hengityksen hajusta päättelen, että olen jatkuvasti ketoosissa. Silti paino on viimeisen viikon aikana noussut 74,9:stä 75,6:een. Turhauttaa ja suoraan sanottuna vituttaa. Näinä hetkinä tekee mieli hakea kiskalta pussi salmiakkia. Mutta pysyn lujana. Jos minä olen päättänyt päästä normaalipainoon, minähän pääsen siihen!

Johtuisiko painonnousu sitten siitä, että olen taas mennyt ummelle? Mutta ei kai sitä ihinen voi kiloa paskaa sisällään kantaa?

Jos joku on varmaa, se on varmaa, että itsenäisyyspäivään mennessä en ole vielä normaalipainoinen, vaikka se oli tavoitteeni. No jos edes jouluun mennessä... sitten antaisin itselleni luvan syödä jouluna herkkuja. Jos tavoite ei täyty, en syö sitten niitäkään! (Yhy nyyh)

Kiitos vaan haasteesta http://siivetonmieli.vuodatus.net/!

Haaste kulkee blogista toiseen ja haasteen saa aina alle 200 lukijan blogi. Eli tällä jaamme näkyvyyttä niin haasteen antajalle, kun haasteen saajille :). Kiitä haasteen antajaa, vastaa hänen esittämiin kysymyksiin ja luo 11 uutta kysymystä. Sen jälkeen listaa 11 Liebster awardin ansaitsevaa blogia. 

 

Periaatteessa kysymyksiin vastaaminen on mukavaa, kunhan ei paljasta itseään. Minulla on parikin suositumpaa blogia eri aiheista mutta kuolisin häpeästä, jos joku tuttu tietäisi minun olevan ruudun tällä puolella tämän blogin kanssa. Jutun taso kun on tissit-kakka-geishakuula-ryntäät. Uusien kysymysten laatimisenkaan ei luulisi olevan rakettitiedettä...

Mutta mistä ihmeestä löydän 11 alle 200 lukijan blogia? Mistä tiedän, paljonko lukijoita jollakin blogilla on? Aion vetää satunnaisotoksella vuodatuksen etusivulta... Älkää haastetut loukkaantuko, jos teillä on 400 tai 1600 lukijaa! :D

Tässä saamani kysymykset:

 1.Miksi kirjoitat blogia?
 2.Suurin haaveesi?
 3.Mikä vuodenaika on mieluisin?
 4.Mikä eläin haluaisit olla?
 5.Piha- vai sisätyöt (kotitöistä)?
 6.Poltatko kynttilöitä?
 7.Lyhyehkö matka liikuntaharrastukseen, valitsetko moottoroidun kulkuvälineen, vai jonkun muun? Minkä?
 8.Asutko maalla vai kaupungissa?
 9.Oletko ikinä laihduttanut?
 10. Paras liikuntamuoto?
 11.Vierastatko vammaisia ihmisiä?
 

Ja vastaukset niihin

1. Kirjoitan blogia, jotta saisin päiväkirjanomaisesti merkittyä painonpudotukset ylös, ja jotta näkisin, että tulosta on syntynyt. Ja koska olisi noloa myöntää maailmalle, että olenkin repsahtanut ja saanut lisää kiloja, on pakko laihtua! Blogi toimii toivottavasti samalla tavoin, kuin ryhmäpunnitukset. On noloa olla esillä, jos ei ole päässyt tavoitteeseen.

2. Suurin haaveeni olisi tulla kolmatta kertaa äidiksi. Minulla on ylipainon lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta, pco, kallistunut kohtu ja diabetes, jotka hankaloittavat raskaaksi tulemista. Siksi sen toteutuminen on epävarmaa. Biologinen kello on kohta lisäajalla!

3. Pidän toisaalta keväästä, kun kaikki syntyy ja nousee maasta ja alkaa kukoistaa ja toisaalta syksystä, kun tuo kaikki kuolee ja on kovin haikeansuloista ja voi alkaa polttamaan kynttilöitä. Rakastan joulua mutta talvi saisi kestää vain jouluviikon...

4. Pienenä näin usein unta siitä, että osasin lentää. Jos saisin olla eläin, olisin varmaan jonkin sortin lintu. Mieluiten sellainen, joka ei tule muiden syömäksi.

5. En ole suuri kotitöiden ystävä. Ulkona voin haravoida mutta muuten en ulkotöistä välitä. En kyllä sisätöistäkään mutta valitsen ne, täällä on sentään lämmin!

6. Uhmaikäinen lapseni torpedoi mahdollisuuteni polttaa kynttilöitä, mutta aina kun lapsi on jollakin hoidossa tai nukkuu, laitan tuikut tulille.

7. Otan moottoroidun kulkuvälineen. Aina. En pidä liikunnasta, vaikka tiedän, että siitä olisi omassa projektissani hyötyä. Pidän peleistä ja niiden kautta liikun mielelläni mutta käveleminen kävelemisen vuoksi ei innosta minua. Uusissa kaupugeissa ja shoppailemassa sen sijaan kävelen mielelläni!

8. Pienessä kylässä. Jotain kaupungin ja maaseudun väliltä, syrjässä mutta omakotitaloalueella.

9. Olen laihduttanut ja laihdutan nytkin. Kerran 10 kiloa kuntosalilla, palasin kuitenkin pian vanhoihin mittoihini. Sitten 23 kiloa puolessa vuodessa karppaamalla, sitten sain vauvan ja 25 raskauskiloa! Nyt karpataan taas mutta olen jo lähellä normaalipainoa...

10. Paras liikuntamuoto on Megazonen lasersota! Koska en kertakaikkiaan kestä tappiota, juoksen hullun lailla (vaikka se on säännöissä kielletty) kerätäkseni mahdollisimman paljon pisteitä. Jos täällä olisi Megazone, olisin hoikka tyttö!

11. En oikein tiedä, miten vierastaminen määritellään. Vammaiset ovat ihmisiä siinä missä me muutkin, usein vieläpä aidompia ja avoimempia. En silti tiedä, osaanko olla ihan oma itseni vammaisten kanssa, mietin sanomisiani ja tekemisiäni tarkemmin, yritän olla selkeämpi. Onko se sitten vierastamista?

 

No niin, sitten ne uudet kysymykset.. tässä tulee ihan ala-asteen slämäriajat mieleen

1. Salainen paheesi?

2. Lempiherkkusi?

3. Unelma, jonka olet onnistunut toteuttamaan?

4. Ranta- vai kaupunkiloma?

5. Aine, jota inhosit koulussa?

6. Suurin saavutuksesi?

7. Mitä kadut?

8. Jos lahjoittaisit rahaa hyväntekeväisyyteen, mikä olisi kohteesi ja miksi?

9. Tekosyy, jota käytät usein?

10. Maailman seksikkäin ihminen?

11. Asia, jonka muuttaisit itsessäsi?

 

Ja haastan... äh, olen tuijotellut nyt alkuvalikkoa, enkä oikein löydä sopivia uhreja. Jos luet tämän ja omistat itse alle kahdensadan lukijan blogin, ota tästä haaste mukaasi! (Kuka tätä blogia ylipäänsä lukee ja miksi?) Saa ilmoittautua, jos nappaa haasteen, niin voin linkittää tähän listaan. Mulla on itsellä jonkin sortin kammo kiertokirjeisiin, niin en kehtaa tuputtaa tätä...

Vaaka näytti tänään aamulla 75 kiloa tasan. Pudotusta eilisestä on siis tullut 200 grammaa. Olen vähän myöhässä tahdista, sillä halusin olla itsenäisyyspäivään mennessä normaalipainoinen. Siihen on siis matkaa 3 kiloa. Olin laskenut, että kilon viikkovauhdilla pääsen siihen mutta viimeiset pari viikkoa ovat  molemmat jääneet tavoitteesta...

Kroppa alkaa kyllä näyttää paremmalta. Vatsa on edelleen kamala röllykkä mutta mielestäni se palluska alkaa matalammalta kuin aiemmin... ja se saa tissit näyttämään ryhdikkäämmiltä. Vaatteet eivät kiristä, eivätkä purista.

Mutta...

Löysin tavaroita penkoessa mittanauhan ja päätin mitata vatsanympäryksen navan kohdalta. 105 senttiä!!! WTF? Miten se voi olla niin paljon, jos minulla ei ole kuin kolme kiloa ylipainoa? Onko kaikki läski sijoittunut napapiirille? Järkyttävää!

Nuoremman lapsen 1v. neuvolassa mitattiin minulta juurikin kyseinen mitta ja tädit kertoivat siellä, miten kuolen nuorena ja minulle tulee kaikki taudit, jos en pudota painoa ja saa vatsanympärystä pienemmäksi. Ironistahan tässä on, että se neukkutäti tai häntä avustanut harkkarikaan eivät olleet erityisen sirorakenteisia. Väittäisin jopa olleeni hoikin siitä kolmikosta... Mutta luulen, että tähän mittaan ei neukkutäti edelleenkään olisi tyytyväinen. :/ Noh, jatketaan harjoituksia...

Siitä puheen ollen, kahvakuulajumppa on jäänyt parina päivänä välistä. Olen kyllä rempannut ja siivonnut - lasketaanhan sekin liikunnaksi? Pitää ottaa itseä niskasta kiinni.

 

 

Paino on tänään 75,2, se tarkoittaa 3,5 kilon pudotusta viimeisen kuukauden aikana. Ja alkaa se näkyäkin. Eilen kävi ystäviä kylässä ja yksi heistä tokaisi, että olet laihtunut. Viime tapaamisesta on kuitenkin vain viikko, eli viimeisen viikon aikana se näkyvä muutos on tapahtunut, vaikka painonpudotus on ollut vain muutamaia satoja grammoja sen aikana. Pitäisi varmaan ottaa ennen ja jälkeen kuvia mutta en kertakaikkiaan kestä katsoa vatsamakkaroitani!

Ostin perjantaina tilipäivän kunniaksi takin, takki on kokoa 40! Minä olen pahimmillani joutunut käyttämään neljäkutosta, vielä ehkä kuukausi sitten neljänelosta. Ikimaailmassa mikään nelikymppinen ei mahdu päälle, kun on nämä valtavat puskurit edessä. Mutta nyt siis nelikymppisen ostin. Toki väitän, että takin leikkaus auttoi asiaa. Ihan turha olisi Vilassa tai Vero Modassa yrittää tunkea tissejä nelikymppiseen vaatteeseen. Mutta vaikka vaatekoko on ehkä huijaamalla saavutettu, olen salaa siitä ylpeä!

Eilen olisi tehnyt vähän mieli maistella leipomuksia, joita olin ystäville loihtinut mutta pysyin lujana! Hyvä minä! Muuten en koe jääneeni mistään paitsi. Eräänä päivänä tässä yritin juoda yhden laittisiiderin. Paitsi että se maistui kamalalle, iski päälle saman tien hirveä päänsärky, joka jatkui pitkälle seuraavaan päivään.

Sain aiempaan postaukseen vinkin, että veden juominen voisi auttaa ummetukseen. Mietin tuon päänsäryn kanssa, että mahtoiko sekin johtua nestehukasta...? Alkoholihan kuivattaa elimistöä entisestään. Olen siis alkanut ryyppäämään vettä. Alkoholia en aio harrastaa tämän karppauksen yhteydessä, siitä ei tosiaan seuraa kuin päänsärkyä. Ei taatusti ole sen arvoista!

Olen pysynyt ruokavaliossani hyvin, paino on silti jumahtanut nyt paikalleen. Varmaan siksi, että mitään ei tule ulos. Tästä riemusta olen nyt sitten saanut peräpukamat. Ilmeisesti vaihtoehdot ovat kiinteä kroppa peräpukamilla tai löllykkävatsa. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta! Olen harkinnut jonkun ummetuslääkkeen hankkimista.

Toinen juttu on se, että luin jostain, että hiilihydraattien syöminen illalla auttaa nukkumaan läpi koko yön. Pitää varmaan ihan paikkansa. Heräsin nimittäin ensimmäisen kerran kahden jälkeen. Pyörin levottomana sängyssä ja torkuin puolikuuteen saakka, jolloin päätin, että on vain parempi antaa periksi ja nousta ylös.

Mielitekoja ei ole kyllä ollut ja isäinpäivänäkin onnistuin väistämään kermakakut. Onnittelen itseäni hyvästä itsekurista. Tai ihan niiden kuvien ansiotahan se on... löytyi motivaatio.

Vaikka painossa ei ole kummoista pudotusta, niin vatsa alkaa näyttää ihan erilaiselta ja olen ollut havaitsevinani, että olen saanut miespuolisilta työntekijäiltä töissä yllättävän paljon huomiota osakseni. Varmaan suunta on siis oikea, kai tämä unettomuus ja pukamat on vain kärsittävä...