Johtuisiko painonnousu sitten siitä, että olen taas mennyt ummelle? Mutta ei kai sitä ihinen voi kiloa paskaa sisällään kantaa?

Jos joku on varmaa, se on varmaa, että itsenäisyyspäivään mennessä en ole vielä normaalipainoinen, vaikka se oli tavoitteeni. No jos edes jouluun mennessä... sitten antaisin itselleni luvan syödä jouluna herkkuja. Jos tavoite ei täyty, en syö sitten niitäkään! (Yhy nyyh)

Haaste kulkee blogista toiseen ja haasteen saa aina alle 200 lukijan blogi. Eli tällä jaamme näkyvyyttä niin haasteen antajalle, kun haasteen saajille :). Kiitä haasteen antajaa, vastaa hänen esittämiin kysymyksiin ja luo 11 uutta kysymystä. Sen jälkeen listaa 11 Liebster awardin ansaitsevaa blogia. 

Periaatteessa kysymyksiin vastaaminen on mukavaa, kunhan ei paljasta itseään. Minulla on parikin suositumpaa blogia eri aiheista mutta kuolisin häpeästä, jos joku tuttu tietäisi minun olevan ruudun tällä puolella tämän blogin kanssa. Jutun taso kun on tissit-kakka-geishakuula-ryntäät. Uusien kysymysten laatimisenkaan ei luulisi olevan rakettitiedettä...

Mutta mistä ihmeestä löydän 11 alle 200 lukijan blogia? Mistä tiedän, paljonko lukijoita jollakin blogilla on? Aion vetää satunnaisotoksella vuodatuksen etusivulta... Älkää haastetut loukkaantuko, jos teillä on 400 tai 1600 lukijaa! :D

Tässä saamani kysymykset:

 1.Miksi kirjoitat blogia?
 2.Suurin haaveesi?
 3.Mikä vuodenaika on mieluisin?
 4.Mikä eläin haluaisit olla?
 5.Piha- vai sisätyöt (kotitöistä)?
 6.Poltatko kynttilöitä?
 7.Lyhyehkö matka liikuntaharrastukseen, valitsetko moottoroidun kulkuvälineen, vai jonkun muun? Minkä?
 8.Asutko maalla vai kaupungissa?
 9.Oletko ikinä laihduttanut?
 10. Paras liikuntamuoto?
 11.Vierastatko vammaisia ihmisiä?
 

Ja vastaukset niihin

1. Kirjoitan blogia, jotta saisin päiväkirjanomaisesti merkittyä painonpudotukset ylös, ja jotta näkisin, että tulosta on syntynyt. Ja koska olisi noloa myöntää maailmalle, että olenkin repsahtanut ja saanut lisää kiloja, on pakko laihtua! Blogi toimii toivottavasti samalla tavoin, kuin ryhmäpunnitukset. On noloa olla esillä, jos ei ole päässyt tavoitteeseen.

2. Suurin haaveeni olisi tulla kolmatta kertaa äidiksi. Minulla on ylipainon lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta, pco, kallistunut kohtu ja diabetes, jotka hankaloittavat raskaaksi tulemista. Siksi sen toteutuminen on epävarmaa. Biologinen kello on kohta lisäajalla!

3. Pidän toisaalta keväästä, kun kaikki syntyy ja nousee maasta ja alkaa kukoistaa ja toisaalta syksystä, kun tuo kaikki kuolee ja on kovin haikeansuloista ja voi alkaa polttamaan kynttilöitä. Rakastan joulua mutta talvi saisi kestää vain jouluviikon...

4. Pienenä näin usein unta siitä, että osasin lentää. Jos saisin olla eläin, olisin varmaan jonkin sortin lintu. Mieluiten sellainen, joka ei tule muiden syömäksi.

5. En ole suuri kotitöiden ystävä. Ulkona voin haravoida mutta muuten en ulkotöistä välitä. En kyllä sisätöistäkään mutta valitsen ne, täällä on sentään lämmin!

6. Uhmaikäinen lapseni torpedoi mahdollisuuteni polttaa kynttilöitä, mutta aina kun lapsi on jollakin hoidossa tai nukkuu, laitan tuikut tulille.

7. Otan moottoroidun kulkuvälineen. Aina. En pidä liikunnasta, vaikka tiedän, että siitä olisi omassa projektissani hyötyä. Pidän peleistä ja niiden kautta liikun mielelläni mutta käveleminen kävelemisen vuoksi ei innosta minua. Uusissa kaupugeissa ja shoppailemassa sen sijaan kävelen mielelläni!

8. Pienessä kylässä. Jotain kaupungin ja maaseudun väliltä, syrjässä mutta omakotitaloalueella.

9. Olen laihduttanut ja laihdutan nytkin. Kerran 10 kiloa kuntosalilla, palasin kuitenkin pian vanhoihin mittoihini. Sitten 23 kiloa puolessa vuodessa karppaamalla, sitten sain vauvan ja 25 raskauskiloa! Nyt karpataan taas mutta olen jo lähellä normaalipainoa...

10. Paras liikuntamuoto on Megazonen lasersota! Koska en kertakaikkiaan kestä tappiota, juoksen hullun lailla (vaikka se on säännöissä kielletty) kerätäkseni mahdollisimman paljon pisteitä. Jos täällä olisi Megazone, olisin hoikka tyttö!

11. En oikein tiedä, miten vierastaminen määritellään. Vammaiset ovat ihmisiä siinä missä me muutkin, usein vieläpä aidompia ja avoimempia. En silti tiedä, osaanko olla ihan oma itseni vammaisten kanssa, mietin sanomisiani ja tekemisiäni tarkemmin, yritän olla selkeämpi. Onko se sitten vierastamista?

No niin, sitten ne uudet kysymykset.. tässä tulee ihan ala-asteen slämäriajat mieleen

1. Salainen paheesi?

2. Lempiherkkusi?

3. Unelma, jonka olet onnistunut toteuttamaan?

4. Ranta- vai kaupunkiloma?

5. Aine, jota inhosit koulussa?

6. Suurin saavutuksesi?

7. Mitä kadut?

8. Jos lahjoittaisit rahaa hyväntekeväisyyteen, mikä olisi kohteesi ja miksi?

9. Tekosyy, jota käytät usein?

10. Maailman seksikkäin ihminen?

11. Asia, jonka muuttaisit itsessäsi?

Ja haastan... äh, olen tuijotellut nyt alkuvalikkoa, enkä oikein löydä sopivia uhreja. Jos luet tämän ja omistat itse alle kahdensadan lukijan blogin, ota tästä haaste mukaasi! (Kuka tätä blogia ylipäänsä lukee ja miksi?) Saa ilmoittautua, jos nappaa haasteen, niin voin linkittää tähän listaan. Mulla on itsellä jonkin sortin kammo kiertokirjeisiin, niin en kehtaa tuputtaa tätä...

Kroppa alkaa kyllä näyttää paremmalta. Vatsa on edelleen kamala röllykkä mutta mielestäni se palluska alkaa matalammalta kuin aiemmin... ja se saa tissit näyttämään ryhdikkäämmiltä. Vaatteet eivät kiristä, eivätkä purista.

Mutta...

Löysin tavaroita penkoessa mittanauhan ja päätin mitata vatsanympäryksen navan kohdalta. 105 senttiä!!! WTF? Miten se voi olla niin paljon, jos minulla ei ole kuin kolme kiloa ylipainoa? Onko kaikki läski sijoittunut napapiirille? Järkyttävää!

Nuoremman lapsen 1v. neuvolassa mitattiin minulta juurikin kyseinen mitta ja tädit kertoivat siellä, miten kuolen nuorena ja minulle tulee kaikki taudit, jos en pudota painoa ja saa vatsanympärystä pienemmäksi. Ironistahan tässä on, että se neukkutäti tai häntä avustanut harkkarikaan eivät olleet erityisen sirorakenteisia. Väittäisin jopa olleeni hoikin siitä kolmikosta... Mutta luulen, että tähän mittaan ei neukkutäti edelleenkään olisi tyytyväinen. :/ Noh, jatketaan harjoituksia...

Siitä puheen ollen, kahvakuulajumppa on jäänyt parina päivänä välistä. Olen kyllä rempannut ja siivonnut - lasketaanhan sekin liikunnaksi? Pitää ottaa itseä niskasta kiinni.

Ostin perjantaina tilipäivän kunniaksi takin, takki on kokoa 40! Minä olen pahimmillani joutunut käyttämään neljäkutosta, vielä ehkä kuukausi sitten neljänelosta. Ikimaailmassa mikään nelikymppinen ei mahdu päälle, kun on nämä valtavat puskurit edessä. Mutta nyt siis nelikymppisen ostin. Toki väitän, että takin leikkaus auttoi asiaa. Ihan turha olisi Vilassa tai Vero Modassa yrittää tunkea tissejä nelikymppiseen vaatteeseen. Mutta vaikka vaatekoko on ehkä huijaamalla saavutettu, olen salaa siitä ylpeä!

Eilen olisi tehnyt vähän mieli maistella leipomuksia, joita olin ystäville loihtinut mutta pysyin lujana! Hyvä minä! Muuten en koe jääneeni mistään paitsi. Eräänä päivänä tässä yritin juoda yhden laittisiiderin. Paitsi että se maistui kamalalle, iski päälle saman tien hirveä päänsärky, joka jatkui pitkälle seuraavaan päivään.

Sain aiempaan postaukseen vinkin, että veden juominen voisi auttaa ummetukseen. Mietin tuon päänsäryn kanssa, että mahtoiko sekin johtua nestehukasta...? Alkoholihan kuivattaa elimistöä entisestään. Olen siis alkanut ryyppäämään vettä. Alkoholia en aio harrastaa tämän karppauksen yhteydessä, siitä ei tosiaan seuraa kuin päänsärkyä. Ei taatusti ole sen arvoista!

Toinen juttu on se, että luin jostain, että hiilihydraattien syöminen illalla auttaa nukkumaan läpi koko yön. Pitää varmaan ihan paikkansa. Heräsin nimittäin ensimmäisen kerran kahden jälkeen. Pyörin levottomana sängyssä ja torkuin puolikuuteen saakka, jolloin päätin, että on vain parempi antaa periksi ja nousta ylös.

Mielitekoja ei ole kyllä ollut ja isäinpäivänäkin onnistuin väistämään kermakakut. Onnittelen itseäni hyvästä itsekurista. Tai ihan niiden kuvien ansiotahan se on... löytyi motivaatio.

Vaikka painossa ei ole kummoista pudotusta, niin vatsa alkaa näyttää ihan erilaiselta ja olen ollut havaitsevinani, että olen saanut miespuolisilta työntekijäiltä töissä yllättävän paljon huomiota osakseni. Varmaan suunta on siis oikea, kai tämä unettomuus ja pukamat on vain kärsittävä...

Eiliset sapuskat siis: voikahvia, lehtikaalisipsejä, pari siemenäkkäriä ja juustoa. Ai niin, ja proteiinijätski, josta tuli kyllä karmea morkkis! Olen onnistunut sairastuttamaan itseni tosi hyvin. En kyllä halua isomman tyttäreni näkevän tätä... Haluaisin, että tytöt tietävät, että kelpaavat juuri sellaisia kuin ovat! Ah, tätä kaksinaismoralismia. Mamma juoksee vaa'alla minkä kerkeää...

Heräsin kukonlaulun aikaan tekemään kahvakuulajumppaa, nyt harkitsen lenkille lähtöä!!! En varmaan edes omista lenkkareita...

Tämä pakkomielle on edennyt siihen pisteeseen, että jotenkin en malta odottaa, että on seuraava aamu ja vaaka näyttää taas parisataa grammaa vähemmän. Taidan olla masentunut. Mies tuli eilen reissusta, eikä huomannut, että olen laihtunut viikon aikana pari kiloa. Itse huomaan kyllä. Haluaisin, että mies tietäisi, miten paha olla minulla on. Itse asiassa se ei tainnut lainkaan kysyä, miten mulla on viikko mennyt tai mitä kuuluu... Kertoi vaan omat juttunsa. Huomaisi edes, miten paljon vaivaa minä olen nähnyt laihtumisen eteen!

Pitäisi etsiä mittanauha, ettei puntari olisi ainoa merkki laihtumisesta. Mulla tyhjenee ensin tissit, ennen kuin vatsasta lähtee mitään. Se on tyhmää, koska sitten vatsa töröttää entistä pidempänä tissien edessä. Pikkuhiljaa... Mutta kun mulla ei ole kärsivällisyyttä. Yhtään.

Kuvia oli kolme, kaikissa naisen kasvot olivat peitossa mutta sen mitä nyt hiusten alta erotin, niin on minulla sentään nätimpi naama. Kaikessa muussa jäänkin sitten kakkoseksi... Oli oikein siistit rakennekynnet niitä kiinteitä pikku tissejä peittämässä yhdessä kuvassa. Minä en koskaan laita kynsiäni...

Yhdessä kuvassa nainen makasi sängyllä pää peiton suojissa römpsä jalkojen välistä kameralle pilkottaen. Voin sanoa, että tuollaisella parikymppisellä piirakalla ja kaksi lasta (joista toinen oli jättiläinen) synnyttäneellä yli kolmikymppisellä mallilla on eroa!

Joten suunnitelmani on tämä:

1. Kaivan kaapinpohjalta kerran käytetyn geishakuulan ja alan käyttää sitä tiiviisti. kuka haluaa katsella roikkuvia häpyhuulia?

2. Kaivan toisesta kaapista kahvakuulan, jonka sain mieheltä jouulahjaksi ja jota on käytetty kerran enemmän kuin geishakuulaa. Teen päivittäin (silloin, kun mies ei ole kotona) kahvakuulatreenin youtuben treenivideoiden avulla. Tavoitteena kiinteytyä.

3. Vien karppaamisen mahdollisimman pitkälle. Tällä hetkellä minulla on ylipainoa noin 4 kiloa. En ole koskaan aikuisiällä ollut normaalipainoinen. Tämän aamun paino oli 76,4 kg, haluaisin päästä ainakin alle 70 kilon. Mahdollisesti pudottaa vanhemmasta lapsesta tulleet raskauskilot. Silloin neuvolakorttiin on merkitty lähtöpainoksi 69 kiloa.Tämä siis 15 vuotta sitten, kun itse olin vielä alle parikymppinen... Toisesta lapsesta tulleet kilot on jo karistettu, silloin neuvolakortissa luki 78kg. Kuvien nainen oli arviolta 55-kioinen, se on tuskin realismia mun kohdalla. Haluan kuitenkin litteän vatsan, joka ei törrötä housunvyötärön päällä ja mahtua kuppikokoa pienempiin liiveihin. Jos en ole laihtunut joka päivä, rankaisen itseäni. Tässä laihdutuskuurissa ei ole mitään järkeä, enkä sosittele sitä kenellekään (maltillista karppausta kyllä, sillä minäkin olen joskus laihduttanut 25 kiloa), mutta kuten blogin otsikosta voi päätellä, tästä tuli nyt pakkomielle. Vaikka poistin kuvat koneelta (sori mieheni, olet menettänyt nakuoikeudet tuohon naiseen silloin, kun sinusta tuli eksä.... nainen on varmasti samaa mieltä), ne pyörivät koko ajan mielessäni. Sairastutan itseäni ihan tarkoituksella. Tiedän, että laihdutushalun pitäisi lähteä itsestä ja terveellisistä elämäntavoista ja niin sanoisin kelle tahansa muulle. Mutta minulla on 6 vuotta itseäni nuorempi mies, joka varmasti saisi sitä kaksikymppistä pillua...

4. Pyrin tekemään kaikkeni, että kamalat raskausarvet vaalenisivat (eroon niistä tuskin pääsee?), rasvaan ihoa, nautin kookosöljyä, mikroneulaan silloin tällöin, kokeilen niihin sinkkivoidetta. Onko jollain parempia niksejä? Aika tietysti, sehän parantaa haavat... entä arvet?

5. Laittaisinko kynnet? :D

6. Alan pukeutua ja meikata nätisti. Tämähän siis poikkeaa kuvien naisesta, joka ei todellakaan ollut pukeutunut... 

Näillä liikenteeseen ja myöhemmin raporttia saavutuksista.